Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Englanninbulldoggi

.

Bulldogin historiaa

(By Seby ry)


Englanninbulldoggi on vanha vakiintunut rotu, jonka alkuperä ei ole tarkoin tiedossa. Nimensä mukaisesti se on peräisin Englannista ja yleisesti uskotaan, että sen sukujuuret juontavat vanhoihin muinaiskreikkalaisiin molossikoiriin, joita foinikialaiset kauppiaat toivat Brittein saarille kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. ne olivat suuria ja raivokkaita koiria, joita käytettiin mm. sotakoirina ja taistelemaan näytöksissä muita eläimiä vastaan.

Nykyisen englanninbulldoggin uskotaan periytyneen ns. alauntista, jota teurastajat käyttivät vahtimaan teuraseläimiä ja ärsyttämään niitä ennen lahtausta. Roomalainen Claudius kirjoitti noin vuonna 400 "brittiläisistä koirista, jotka vetävät härän turvan maahan", ja piti niiden rohkeutta ja hyökkäyshalua erityisen suurina. Aina 1200-luvulta lähtien bulldoggikantaisten koirien tiedetään osallistuneen häränjahtaamisen Stamfordissa.

1500-luvulta lähtien erilaisissa yhteyksissä Englannissa esiintyivät sanat "Bond Dogge" ja "Bull Dogge". Näitä koiria käytettiin eläintaisteluissa, jotka olivat suosittuja vedonlyöntikohteita. Eläintaistelut kiellettiin lailla vuonna 1835. Bulldoggi jäi rotuna työttömäksi ja oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Joukko englantilaisia koiraharrastajia alkoi kuitenkin määrätietoisesti tehdä rodusta yhteiskuntakelpoista karsimalla pois sen hyökkäyshalun ja korvaamalla sen lempeydellä.

The Bulldoc Club Inc. perustettiin Englannissa vuonna 1875. Vuonna 1876 laadittiin ensimmäinen englanninbulldoggin rotumääritelmä, joka on ensimmäinen minkään rodun rotumääritelmä maailmassa. Rotumääritelmään on tämän jälkeen tehty vain pieniä muutoksia.

1900-luvulla englanninbulldoggin erityispiirteet ovat korostuneet ja sen massiivisuus on lisääntynyt.

Tällä hetkellä bulldoggin käyttäytyminen on kaukana alkuperäisestä taistelukoirasta, mutta on arvioitu, että rodussa on edelleen jäljellä noin 70 % hurjasta esi-isästään. Bulldoggi ei hyökkää juuri koskaan, mutta useimmiten se vastaa toisen koiran hyökkäykseen.

Englanninbulldoggin rotumääritelmässä viitataan moneen piirteeseen, jotka olivat eduksi härkätaisteluissa. Koiran oli oltava matala, jotta se pystyi hyökkäämään härän sarvien alta. Sillä piti olla suuri ja lähes 90 astetta avautuva suu, jotta se sai otteen myös poskihampaillaan. Suuri suu tarvitsi suuren pään, jossa oli vahva lihaksisto. Massiivinen ja etujaloistaan voimakas koira väsytti härän nopeammin kuin kevyt koira. Sierainten täytyi olla suuret ja sijaita niin, että koira saattoi hengittää esteettä myös silloin, kun se puri härkää. Härän turvasta valuva veri ohjautui nenä- ja poskipoimujen avulla maahan, eikä häirinnyt hengitystä eikä silmiä, joiden oli edullista olla kaukana toisistaan. Etujalkoja korkeammat takajalat antoivat ulottuvuutta silloin, kun koira hyppäsi altapäin kohti härän kaulaa. Lyhytniskainen ja rungoltaan lyhyt ja tiivis koira selviytyi paremmin hengissä, jos härkä onnistui lennättämään sen sarvillaan ilmaan.

Nykyinen englanninbulldoggi on puhdas seurakoira. Se tulee hyvin toimeen ihmisten ja eläinten kanssa. Se on luonteeltaan lempeä mutta itsepäinen.

 

.

.


.

Englanninbulldogin Rotumääritelmä

 

 

Lähde: Suomen Kennelliitto

FCI:n hyväksymä 16.4.2004
Suomenkielinen käännös SKL-FKK 23.1.2005

KÄYTTÖTARKOITUS: Seurakoira

 

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat, alaryhmä 2.1 mastiffityyppiset molossirodut; käyttökoetulosta ei vaadita.

 

YLEISVAIKUTELMA: Sileäkarvainen, vankka, melko matalaraajainen, leveä, voimakas ja tiivis koira. Pää on melko suuri koiran kokoon nähden, mutta ei miltään osin niin liioiteltu, että se häiritsee tasapainoista yleisvaikutelmaa, saa koiran näyttämään epämuotoiselta tai vaikuttaa koiran kykyyn liikkua. Pään etuosa on lyhyt, kuono leveä, tylppä ja ylöspäin suuntautunut. Koiran hengitysvaikeudet ovat vakava virhe. Runko on lyhyt ja kiinteä, ei lihava. Raajat ovat vankat, lihaksikkaat ja hyväkuntoiset. Takaosa on korkea ja voimakas, kuitenkin raskasta etuosaa hieman kevyempi. Nartut eivät ole yhtä näyttäviä ja voimakkaasti kehittyneitä kuin urokset.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Antaa vaikutelman päättäväisyydestä, voimasta ja tarmokkuudesta. Tarkkaavainen, peloton, uskollinen, luotettava ja rohkea. Tuimasta ulkonäöstään huolimatta lempeä.

PÄÄ: Sivulta katsottuna pää vaikuttaa hyvin korkealta ja lyhyeltä niskakyhmystä kirsuun mitattuna. Otsa on litteä ja pään nahka löysää ja hieman poimuista, ei kuitenkaan liioiteltua eikä riippuvaa. Otsaluut ovat korostuneet, leveät, kulmikkaat ja korkeat. Otsapenkereestä alkaa leveä ja syvä uurre, joka jatkuu päälaelle ja on havaittavissa niskakyhmyyn asti. Pään etuosa poskiluiden etuosasta kirsuun on lyhyt, ja iho on poimuinen. Etäisyys silmän sisäkulmasta (tai otsapenkereen keskeltä silmien välistä) kirsun kärkeen ei saa olla suurempi kuin etäisyys kirsun kärjestä alahuulen reunaan.
Kallo-osa: Ympärysmitaltaan suuri, hyvin leveä ja neliömäinen. Edestä katsottuna kallo vaikuttaa hyvin korkealta mitattuna alaleuanluun kulmasta päälaelle.
Otsapenger: Syvä, silmien välissä on leveä uurre.
Pään etuosa: Edestä katsottuna pään molemmat puolet ovat kaikilta osiltaan keskenään symmetriset.
Kirsu: Kirsu ja sieraimet ovat suuret, leveät ja mustat, ne eivät koskaan saa olla maksanruskeat, punaiset eivätkä ruskeat. Kirsun yläreuna on painunut taaksepäin kohti silmiä. Sieraimet ovat suuret ja avoimet, niiden välissä on selvästi erottuva pystysuora vako.
Kuono: Lyhyt, leveä, ylöspäin suuntautunut ja erittäin syvä mitattuna silmäkulmasta suupieleen. Nenäpoimu ei saa rikkoa taaksepäin viistoa pään profiilia.
Huulet: Ylähuulet ovat paksut, leveät, riippuvat ja erittäin syvät, peittäen alaleuan kokonaan sivulta, eivät kuitenkaan edestä. Edessä huulten yhtymäkohta peittää hampaat täysin.
Leuat/Hampaat: Leuat ovat leveät, voimakkaat ja kulmikkaat, alaleuka on yläleukaa pitempi ja ylöspäin kaartunut. Leveissä ja kulmikkaissa leuoissa on kuusi etuhammasta suorassa rivissä kaukana toisistaan olevien kulmahampaiden välissä. Hampaat ovat suuret ja vahvat, ne eivät ole näkyvissä suun ollessa kiinni. Edestä katsottuna alaleuka on suoraan yläleuan alapuolella ja sen kanssa yhdensuuntainen.
Posket: Pyöristyneet ja ulottuvat edestä katsottuna sivuille silmiä ulommaksi.
Silmät: Edestä katsottuna alhaalla kallossa ja kaukana korvista sijaitsevat. Silmät ja otsapenger ovat samalla suoralla linjalla, joka on kohtisuorassa otsauurteeseen nähden. Silmät ovat kaukana toisistaan, silmien ulkokulmat ovat kuitenkin poskien ääriviivojen sisäpuolella. Silmät ovat muodoltaan pyöreät, keskikokoiset, eivät syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat, väriltään hyvin tummat, lähes mustat. Suoraan edestä katsottuna valkeaa sidekalvoa ei saa näkyä. Ei havaittavia silmäongelmia.
Korvat: Ylöskiinnittyneet, eli edestä katsottuna korvan etureuna yhtyy päälaella kallon ylälinjaan siten, että korvat ovat kiinnittyneet niin kauas toisistaan sekä niin ylös ja niin kauas silmistä kuin mahdollista. Korvat ovat pienet ja ohuet ns. ruusukorvat, eli korva taittuu taakse ja sisäänpäin samalla kun ylä- tai etureuna kaartuu ulos ja taakse, paljastaen osan korvalehden sisäpinnasta.

KAULA: Keskipitkä, hyvin paksu, syvä ja voimakas. Niskalinja on kaartuva; kurkun alueella on runsaasti löysää, paksua ja poimuista nahkaa, joka muodostaa kummallekin puolelle alaleuasta rintaan ulottuvan kaulapoimun.

RUNKO:
Ylälinja: Lievä painauma heti lapojen takana (alin kohta), josta selkäranka nousee lannetta kohti (ylin kohta säkää korkeammalla) ja laskeutuu sitten jyrkemmin kohti häntää muodostaen rodulle ominaisen kaaren (ns. karpinselkä).
Selkä: Lievä painauma heti lapojen takana (alin kohta), josta selkäranka nousee lannetta kohti (ylin kohta säkää korkeammalla) ja laskeutuu sitten jyrkemmin kohti häntää muodostaen rodulle ominaisen kaaren (ns. karpinselkä).
Rintakehä: Rinta on leveä ja sivuiltaan pyöreä, täyteläinen ja syvä. Kylkiluut ulottuvat taakse. Rintakehä on tilava, pyöreä ja hyvin syvä mitattuna lapojen kärjistä matalimpaan kohtaan, jossa se yhtyy rintaan. Rintakehä ulottuu selvästi eturaajojen väliin, se on ympärysmitaltaan suuri ja eturaajojen takaa pyöreä (ei litteäkylkinen, vaan kylkiluut kaareutuvat selvästi).
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on nouseva, ei riippuva.

HÄNTÄ: Alaskiinnittynyt, tyvestä melko suoraan ulos suuntautuva ja sitten alaspäin kääntyvä. Pyöreä, sileä, hapsuton ja ilman karkeita karvoja. Keskipitkä, mieluummin lyhyt kuin pitkä, tyvestä paksu ohentuen nopeasti kohti ohutta kärkeä. Asennoltaan alas suuntautuva (ei kärjestään selvästi ylöspäin kaartuva), ei koskaan selkälinjan yläpuolella.

RAAJAT
ETURAAJAT:

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat hyvin vankat ja voimakkaat, hyvin kehittyneet, kaukana toisistaan, paksut, lihaksikkaat ja suorat. Ääriviivat ovat melko kaarevat, mutta raajan luut ovat voimakkaat ja suorat, eivät kaartuneet eivätkä kiertyneet. Eturaajat ovat takaraajoihin verrattuna lyhyet, mutta eivät niin lyhyet, että selkä näyttää pitkältä tai koiran toiminta vaikeutuu ja siten aiheuttaa vammautumisen.
Lavat: Leveät, viistot ja pitkät, hyvin voimakkaat ja lihaksikkaat, näyttävät rungon ympärillä olevilta längiltä.
Kyynärpäät: Matalalla ja selvästi rungosta erillään.
Ranteet: Lyhyet, suorat ja vahvat.
Käpälät: Eteenpäin suuntautuneet ja hyvin vähän ulkokierteiset, keskikokoiset ja kohtalaisen pyöreät. Varpaat ovat kiinteät, paksut ja selvästi erillään toisistaan, joten varvasnivelet ovat selvästi erottuvat ja korkeat.

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat, lihaksikkaat ja suhteessa eturaajoja pitemmät, joten lanne on säkää korkeammalla. Takaraajat ovat pitkät ja lihaksikkaat lantiosta kintereeseen, alaosastaan lyhyet, suorat ja voimakkaat.
Polvet: Pyöreät ja hieman ulospäin kääntyneet.
Kintereet: Hieman kulmautuneet, matalat ja polvien asennosta johtuen lähellä toisiaan, joten takakäpälät ovat hieman ulospäin kääntyneet.
Käpälät: Pyöreät ja tiiviit, muutoin kuten etukäpälät.

LIIKKEET: Rodulle ominaisen raskaat ja lyhyet, koira näyttää liikkuvan varpaillaan lyhyin ja nopein askelin. Takaraajat eivät nouse korkealle vaan näyttävät viistävän maata; koiran juostessa jompikumpi lapa on hieman toista edempänä. Terveet ja tasapainoiset liikkeet on äärimmäisen tärkeät.

KARVAPEITE
Karva: Hienolaatuista, lyhyttä, pinnanmyötäistä ja sileää (vaikuttaa kovalta vain lyhyyden ja pinnanmyötäisyyden vuoksi, ei karkeaa).
Väri: Täysin yksivärinen tai yksivärinen, jossa tumma maski tai kuono; tiikerijuovainen ja punainen eri sävyineen, kellanruskea, ruskeankeltainen jne., valkoinen tai valkokirjava (ts. jonkin edellämainitun värin värisiä laikkuja valkealla pohjalla). Värien tulee olla kirkkaat ja puhtaat. Vaaleapigmenttisyys, musta väri ja musta parkinruskein merkein ovat vakavia virheitä.

PAINO: Urokset 25 kg ja nartut 23 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin. Tuomareiden tulee tiukasti noudattaa tätä rotumääritelmää ja kiinnittää huomiota seuraaviin virheisiin:
VIRHEET: Kirsun osittain tai kokonaan peittävä nenäpoimu.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Hengitysvaikeudet, sisäänkasvanut häntä.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

HUOM.Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

 

 

 

©2017 layout3 - suntuubi.com